Saarna 28.10.2012 Cinkota, Antti Rusama

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Armo teille ja rauha Jumalalta meidän  Isältämme ja  Herralta Jeesukselta  Kristukselta.

Jos Suomen pääkaupungissa Helsingissä kysyttäisiin kadulla vastaantulijoilta: Kuka oli Martti Luther ? niin saataisiin hyvin monenlaisia vastauksia. Suuri osa ihmisistä ei varmaan tietäisi mitään hänestä. On myös niitä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan nimeä Martti  Luther.

Tänään uskonpuhdistuksen muistopäivänä  voimme kysyä: Mitä tarkoittaa se, että  olemme luterilaisia ? Mitä on luterilaisuus ?

Olen oppinut jo lapsena tärkeän asian. Luther  pyyhki pölyn, puhalsi pölyn pois  Raamatun päältä. Hän nosti Raamatun kunniaan. On tärkeä, että me opimme kunnioittamaan , kuuntelemaan , lukemaan ja laulamaan  Raamattua. On tärkeä, että jokainen omistaa oman Raamatun ja osaa lukea  sitä. Raamattu on hyvä lahja.

Jumala puhuu meille Raamatussa. Usein  nousemme kirkossa seisomaan, kun  Raamatun sanaa ja evankeliumia luetaan. Raamatun sanoma  ei ole viesti järjelle vaan sydämelle. Tärkein sanoma  Raamatussa on evankeliumi. Evankeliumi tuo  Jeesuksen Kristuksen elämäämme. Evankeliumi tuo ilon. Kun otamme uskossa  Jeesuksen vastaan, saamme syntimme anteeksi ja rauhan omaantuntoomme.

Jeesus on sovittanut koko maailman synnin ja meidän syntimme. Taivas on  auki. Ajallinen elämä on suuri Jumalan lahja.  Mutta se  ei ole hänen täydellinen ja lopullinen lahjansa. Täällä vaihtelevat valot ja varjot, ilot ja murheet. Kuinka ihanaa on, että tämän katoavan elämän yläpuolella on iankaikkinen elämä, taivaan koti, uskon päämäärä.

Luterilaisina iloitsemme myös sakramenteista. Pyhässä kasteessa on pelastus lahjoitettu meille. Meidät on puettu Jumalan armoon. Usko ottaa vastaan sen, mitä  kasteessa on lahjoitettu. Kaste on Jumalan teko.

Jeesus  asetti pyhän kasteen, jota meidän olisi helpompi  uskoa häneen. Kun nautimme pyhän leivän ja viinin, tunnemme, että Jeesus Kristus on meissä. Jumala sinuttelee meitä: Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Kaste on Jumalan näkyvää sanaa.

Luterilaisina iloitsemme myös omasta  kirkostamme, seurakunnastamme. Seurakunnan yhteinen usko kantaa omaa heikkoa uskoamme. Uskontunnustuksessa eli  Credossa tunnustamme uskovamme kolmiyhteiseen Jumalaan ja myös seurakuntaan. Seurakunta on uskon kohde.

Usko ei ole helppo asia. Mutta hän joka tahtoo uskoa, hän jo  uskoo.

Minulle on tärkeä asia kristittyjen yhteinen pappeus. Tätä asiaa  Luther korosti voimakkaasti. Jokainen kristitty on pappi. Jokaisella on oikeus viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin ja jokaisella on  vastuu lähimmäisestä.

Sana maallikko on kunnianimi. Tulevaisuuden kirkossa on vain vähän palkattuja työntekijöitä. Vapaaehtoiset, maallikot, kantavat  suuren vastuun. Näin toteutuu yhteinen pappeus. Papin virka ei ole yhteisen pappeuden yläpuolella.

Luterilaisuus on arkipäivän uskoa. Lähimmäinen, toinen ihminen ja arkinen työ kuuluvat  uskon piiriin. Me palvelemme Jumalaa, kun hoidamme oman työmme, ammattimme ja velvollisuutemme. Kiitollisuus on kaiken lähtökohta. Tämä kiitollisuus  saa muodon myös musiikissa, lauluissa, kiitosvirsissä. Luterilainen  seurakunta on aina veisaava, laulava   seurakunta. Meidän virsikirjoissamme on monta  yhteistä virttä. Kun  Jumala on meitä  niin paljon rakastanut, että hän lähetti ainoa  Poikansa, mekin saamme rakastaa  toinen toistamme ja saamme tehdä työmme kuuliaisesti.

Tämän päivän evankeliumi puhuu suolasta ja valosta. Meillä on oikeus elää rohkeasti kristittyinä ja luterilaisina.

Raamattua, uskoa, rukousta ei tarvitse hävetä. Kirkon usko on tulessa koeteltu.

Minulle itselleni tärkein asia  luterilaisuudessa on Jumalan armo. En ole täydellinen. Jumala on täydellinen, Kristus on täydellinen. Syntisenä ihmisenä saan olla osallinen Jumalan täydellisyydestä. Saan levätä Jumalan täydellisyydessä. Jumala on syntiselle armollinen.

Ihmiset voivat olla ystäviä.  Kansat voivat olla ystäviä. Näin myös Unkari ja Suomi. Seurakunnat voivat olla  ystäviä. Näin myös  Cinkota ja  Tapiola. Toivon, että ystävyys säilyy.

Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Näin pelastus tapahtuu. Siitä iloitsemme ja kuljemme kotia kohti.