Saarna Cinkotan kirkossa

Juha Lassila Palmusunnuntai (17.4.2011) ”Kunnian kuninkaan alennustie” Joh. 12: 12-24

Juha - finn 20110417.doc — Microsoft Word Document, 32Kb

Fájl tartalma ( Teljes képernyő )

Palmusunnuntai

”Kunnian kuninkaan alennustie”

Joh. 12: 12-24

Saarna Cinkotan kirkossa 17.4.2011

Joh. 12: 12-24

Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
      - Hoosianna!
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä,
      Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
      - Älä pelkää, tytär Siion,
      sinun kuninkaasi tulee!
      Hän ratsastaa nuorella aasilla.
    Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
    Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: "Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään."
    Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo - sen, joka oli Galilean Betsaidasta - ja sanoivat: "Me haluaisimme tavata Jeesuksen." Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
    Jeesus sanoi heille:
    "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon."

Palmusunnuntaina evankeliumi kuvaa riemusaatossa Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta. Johanneksen tarkoituksena on painottaa Jeesuksen messiaanista luonnetta, kun häneen liitetään Vanhan testamentin profetia aasilla ratsastavasta kuninkaasta.

Tämän tekstikappaleen tähtäyspiste on kuitenkin aivan sen lopussa: "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon."

Ilmoitus edessä olevasta kärsimyksestä onkin palmu-sunnuntain keskeinen sisältö. Jeesus tietää, mikä häntä tulevalla viikolla kohtaa. Hän antaa jo etukäteen kaikelle sille merkityksen. Vain hänen kuolemansa kautta on ihmiskunnalla - meillä - toivo elämästä, joka on kuolemaa voimakkaampi.

Itselleni kuitenkin evankeliumia puhuttelevampi on epistola, joka suorastaan mystisin sanakääntein kuvaa kärsivän Jeesuksen kohtalon. Olenkin monistanut sen meille kaikille, jotta yhdessä voisimme tutkia sen sanomaa.

Fil. 2: 5-11

(5) Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

(6)  Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen

(7)  vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,

(8)  hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
 ristinkuolemaan asti.

(9)  Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
 kaikkia muita nimiä korkeamman.

(10)  Jeesuksen nimeä kunnioittaen
 on kaikkien polvistuttava,
 kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

(11)  ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
"Jeesus Kristus on Herra."

Tämä nk. Kristus-hymni jäsentyy Paavalin filippiläis-kirjeessä kehotukseen yksimielisyyteen ja Kristuksen esimerkin mukaiseen nöyryyteen. Jakeeseen 8 asti kuvataan Jeesuksen tietä kuolemaan asti. Kuolema sellaisenaan oli jumalallisen olemuksen äärimmäinen vastakohta. Painottaakseen tätä hymnin ensimmäistä huippukohtaa ja Kristuksen ristin merkitystä omassa teologiassaan Paavali lisäsi: "ristinkuolemaan asti".

Jakeesta 9 lähtien subjektina on Jumala, joka herättää kuolleetkin ja jonka kunniaksi koko luomakunnan on tunnustettava Jeesus Herraksi. Tämä on muuten samalla vanhin ja pelkistetyin kristillinen uskontunnustus: Jeesus Kristus on Herra.

Meillä on elämästä tavallisesti sellainen kuva, että ihmisen ylin pyrkimys on onnistua. Meidän pitäisi olla kunnon työntekijöitä, uhrautuvia perheenjäseniä ja ystäväpiirissä mainioita seuranpitäjiä. Epäonnistumista pidämme osoituksena heikkoudesta, joka ei sovi menestyksen maailmaamme. Emme arvosta heikkoutta emmekä osaa antaa anteeksi edes itsellemme epäonnistumista. Pidämme rimaa korkealla, aivan liian korkealla.

Jeesuksen elämässä heikkous ja rujous kuuluvat mukaan. Hän syntyi häpeällisesti aviottomana lapsena likaiseen eläinten talliin, hän eli tietojemme mukaan sangen vaatimattomasti ja lopulta kuoli pilkattuna rikollisena. Mikään hänen elämässään ei ole näennäisesti ihailtavaa ja kuitenkin hän sai maailmanlaajuisen seuraajien joukon. Aivan alussa opetuslapset ja myöhemmin seurakuntien jäsenet olivat kaikki epäonnistuneiden tai muiden hyljeksimien joukko. He näkivät Jeesuksessa jotain esikuvallista hänen heikkoudestaan ja epäonnistumisestaan huolimatta. Tai ehkä juuri siksi.

Edessä oleva viikko on nimeltään hiljainen viikko. Paastonajan huipentumana seurataan Jeesuksen kärsimystietä askel askeleelta, hetki hetkeltä. Maailman melun keskellä hiljaisuuteen vie Jumalan kutsun kuuleminen ja seuraaminen. Jeesuksen kärsimisessä, kuolemassa ja ylösnousemisessa on kätketysti ja vertauskuvallisesti kysymys myös meidän omasta elämästämme, sen tarkoituksesta ja arvosta.

Kärsimyksen ja kuoleman keskelläkin elämällä on arvo sinänsä. Elämän tarkoitus löytyy usein vastakohtien kautta. Enemmän kuin menestymistä meidän tulee kohdata heikkoutta. Enemmän kuin onnistumista meidän

tulee hyväksyä vastoinkäymistä ja epäonnistumista niin muissa kuin itsessämmekin. Jeesuksessa näemme ihmiseen sitoutuneen Jumalan. Hän on meidän puolellamme.

Tasan seitsemän vuotta sitten palmusunnuntaina kastoin erään opiskelijan. Hän oli menneen kevään aikana käynyt aikuisrippikoulun ja ilmoitti haluavansa liittyä kirkkoon. Alkukirkon aikana pääsiäinen oli nimenomaan kastejuhla. Taustalla oli ajatus, että kaste liittää meidät erityisellä tavalla Kristukseen. Jos kaste-juhlaa vietetään pääsiäisenä, se alleviivaa ajatusta, että meidän toivomme on Kristuksen tavoin kerran saada voitto kuolemasta. Näin piinaviikon alussa ymmärrämme sen, että kaste liittää meidät myös Jeesuksen kärsimiseen ja kuolemaan. Me saamme elää vapautettuina, koska hän antoi itsensä meidän puolestamme.

Kristillinen oppi ja opetus on tärkeää. Oppi johdattaa oikeaan uskoon ja oikeaan kristilliseen elämäntapaan. Mutta mikäli oppi muodostaa esteen elämälle, mikäli oikeassa oleminen on tärkeämpää, kuin Jeesuksen esimerkin mukaan eläminen, oppimme on turha. Me luterilaiset pidämme opin tärkeimpänä korostuksena Martti Lutherin opetusta pelastuksen ehdoista:

yksin uskosta,

yksin armosta,

Kristuksen tähden.

Fil. 2: 5-11

(5) Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

(6)  Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen

(7)  vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,

(8)  hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
 ristinkuolemaan asti.

(9)  Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
 kaikkia muita nimiä korkeamman.

(10)  Jeesuksen nimeä kunnioittaen
 on kaikkien polvistuttava,
 kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja

maan alla,

(11)  ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
"Jeesus Kristus on Herra."

5 Az az indulat legyen bennetek, ami Krisztus Jézusban is megvolt: 

6 mert ő Isten formájában lévén

nem tekintette zsákmánynak, hogy egyenlő Istennel,

 7 hanem megüresítette önmagát,

szolgai formát vett fel,

emberekhez hasonlóvá lett,

és magatartásában is embernek bizonyult; 

8 megalázta magát,

és engedelmeskedett mindhalálig,

mégpedig a kereszthalálig. 

9 Ezért fel is magasztalta őt Isten mindenek fölé,

és azt a nevet adományozta neki,

amely minden névnél nagyobb, 

10 hogy Jézus nevére minden

térd meghajoljon,

mennyeieké, földieké és

földalattiaké;  

11 és minden nyelv vallja,

hogy Jézus Krisztus Úr

az Atya Isten dicsőségére.

Dokumentummal kapcsolatos tevékenységek
« 2018. május »
május
HKSzeCsPSzoV
123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031